perjantai 26. elokuuta 2016

Päähänpotkittu koira

Kyllä koiraa kohdellaan nyt kaltoin. Pieni Iiro-reppana saa aina sillloin tällöin pienen, tosin kevyen, tällin. Mitäs pakkautuu työpöydän alle. Emäntä on lukenut elokuun ajan tiiviisti tenttiin eikä tietenkään yksin. Molemmat kaverikoirat on kaverina. Iiro pöydän alla ja Lenni vieressä.

 
 

Alkuun niille piti kantaa pedit työpöydän viereen, kun kävi sääliksi pieniä, pelkällä kovalla lattialla nukkuvia rakkaita. Jossain välissä peditkin unohtuivat, mutta se ei näyttänyt koiria haittaavan. Iiro mönki pöydän alle joka tapauksessa, oli petiä tai ei. Siinä kun aikansa lukee ja unohtaa koirien läsnäolon, ja alkaa venytellä puutuvia koipiaan niin - kops! Hups! Onneksi tömäys ei ole kova, kun on sukkasillaan eikä iloisen itäsuomalaisen emännän lyhyenlännät ja paksut kintut niin hirveän pitkälle yllä. Hyvä jos hipaisee. Eihän ne yllä edes työtuolilta lattialle vaan roikkuvat ilmassa, jos ei laita jalkojen alle kolme sanakirjaa päällekkäin tai edes Pilates-rullaa. Kaikki mitoitukset on tehty selvästi noin satakahdeksankymmentäsenttisille. On se niin väärin!

Tänään höntti-pönttö-Iiro onnistui kyllä ihan itse satuttamaan itseään. Nolo juttu. Iiro oli tuttuun tapaan pyörimässä jaloissa keittiön puolella, Fredrikson suussaan. Fredriksonin keskivartalon jäljellä olevat osat ovat jo pidempään roikkuneet kiinni toisissaan yhden sauman varassa. No, siinä oli hetki aikaa leikittää hassua koiraa, kun perheenpää laittoi ruokaa eikä huomannut, että apulainen laiskotteli ja leikki koiran kanssa. Vetoleikki päätttyi siihen, että Fredriksonista jäi puolet Iirolle ja puolet emännälle. Iiro säntäsi innoissaan oman riekaleensa kanssa eteiseen, riepotteli eli tappoi riekaletta railakkaasti ja paukautti päänsä rappujen kaiteeseen. Auts!

Onneksi ei mennyt hampaita poikki. Verta näytti tulevan ikenistä. Mahtoi Iiro miettiä, että olipa Fredriksonilla kova vasuri... Noin niin kuin päättömäksi kaniksi.

 

maanantai 22. elokuuta 2016

Terveystiedote

Lenni voi jo hyvin. Viikko on mennyt siitä, kun Lenni-poloinen kiikutettiin yöllä eläinlääkäriin hurjan suolistotulehduksen vuoksi. Antibiootteja täytyy vielä syödä muutaman päivän ajan ja ruokavalio on vielä toipilaalla tarkasti mietitty, mutta muuten Ukkeli Pukkeli on jo normaali. Ihan pitää pukittaa kun ollaan lähdössä ulos. Se on hyvä merkki se. Lenni on terve, jos se alkaa riekkua ulos lähdettäessä. Muuten se on itse rauhallisuus. Iiro taas - niin no, tietäähän sen. Iiro ei ole sekuntiakaan paikallaan vaan yrittää syödä nenän, jos kumartuu laittamaan kengännauhoja kiinni, juoksee ympyrää eteisessä ja estää tehokkaasti kaikkia muita pääsemästä ulos.


Viikonloppuna koirulit pääsivät taas laivakoiriksi. Perheenpää vei emännän ja koirat ulos syömään. Stressaaja keitteli perunoita veneessä, perheenpää grillasi saaressa ja nälkäiset ruikutti rannalla. Juuri kun ruoka valmistui, alkoi sataa. Ukkosrintama oli hiipinyt lähelle huomaamatta. No, ei onneksi ollut kovin pitkä eikä raju kuuro.











 


 
 
 






Illalla tultiin mökkirantaan auringonlaskun aikaan. Sauna lämpiämään heti ja emäntä koirien kanssa iltalenkille sillä välin.


Olipa tunnelmallista saunoa pimeässä ja lämpimässä illassa. Uimaan mentäessä ainoa valonlähde oli täysikuun himmeä valo. Vesi oli mustaa ja kylmää, maisema ympärillä mustaa ja äänetöntä. Uskomattoman hieno hetki. Saunan kiukaan alla kotoinen tulen rätinä ja loimotus. Kuumat löylyt ja taas ulos pimeyteen uimaan. Oi, onnea! Todellista vastapainoa arjen kiireelle.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lenni-parka sairastaa

Häntää hellikäämme!

Ei kun tietenkin koko pientä koiraa. Raju suolistotulehdus koetteli viime yönä Lenniäistä. Kaikki alkoi aivan vaarattoman näköisesti. Ensin tuli ripaskat aamulenkillä. Aamuruoka jätettiin väliin, että vatsa saa vähän huilata. Iltapäivällä Lenni sai vatsatautisille koiruuksille suunniteltua dieettimuonaa pienen annoksen sekä vähän keitettyä riisiä veden kera. Yleensä koirien vatsa on noilla konsteilla rauhoittunut. Lenni kävi ruoan jälkeen tyytyväisenä nukkumaan ja muu konkkaronkka siivoamaan. Paitsi tietysti futari, joka haistaa kotityöt kilometrien päähän ja ulkoisti itsensä sopivasti.

Kesken lattioiden pesun kuului hätääntynyt perheenpään huuto, että Lenni oksentaa. No, siivotaan pois, totesi stressaaja. Ei ole ensimmäinen kerta. Oksennuksessa näkyi heinää, joten oksentaminen ei herättänyt minkäänlaista hätää vielä siinä vaiheessa. Lenni syö heinää aina kun silmä välttää, mokomakin hevonen, ja oksentaa sen sitten vähän ajan päästä ulos.
Joten pestiin lattia ja päätettiin, että Lenni pitää paastoa loppuillan.

Sitten tuli taas oksennus. Hetken kuluttua taas. Ja taas. Lattiaa pestiin urakalla. Iltalenkillä Lenni ruikuloi taas ja oli väsyneen oloinen. Kotiin teki pienen koiran mieli heti uimarannan kohdilla, vaikka kävelty oli vasta 200 metriä.

Kotona Lenni meni sohvan alle. Oksensi. Juuri kun edellinen läjä oli saatu siivottua, alkoi  uusi yökkäyskohtaus. Tahti tuntui vain tiivistyvän! Miten voi niin pieni koira oksentaa niin paljon? Illan vaihtuessa yöksi alkoi tulla epäilys, että tämä pöpö ei taida antaa periksi ollenkaan. Välillä soitettiin päivystävälle eläinlääkärille ja pyydettiin ohjeita. Lopulta Lenni otti pienen kulauksen vettä ja stressaaja huokasi mielessään helpotuksesta. Jos koira juo, niin kuivumisen vaaraa ei pitäisi olla.

Käytiin nukkumaan ja Lenni tuli hiljaa olohuoneen sohvan alta makkariin ja ryömi saman tien sängyn alle. Yökkäys. Iso! Kaikki vesi tuli ulos. Lenni oli selvästi kipeä, sillä se vaihtoi asentoaan vähän väliä. Yhden aikaan yöllä Stressaaja kantoi Lennin ulos ja kaikki, mitä pienen koiran sisällä oli ollut, lensi kaarella ulos. Lenni oli jo niin voipunut, ettei jaksanut enää kävellä.

Ei auttanut muu kuin herättää perheenpää autokuskiksi ja niin sitten lähdettiin päivystävän eläinlääkärin vastaanotolle. Onneksi se oli samassa kaupungissa eikä 50 kilometrin päässä lehmänhoitokeikalla.
Pieni ja pehmoinen mytty sylissä. Lenni oli jo niin heikossa kunnossa,  että se vain makasi velttona sylissä. Kuin pieni riepu. Eikä siitä ollut vastaanpanijaksi, kun eläinlääkäri asensi tipan.





Lenni oli tiputuksessa pari tuntia, kello 02 - 04. Stressaaja nuokkui hoitohuoneessa pää pöytää vasten. Perheenpää oli pirteämpi ja selasi kännykällä nettiä.

Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää. Verikoe oli muuten ok, mutta tulehdusarvot olivat hieman koholla. Ei mitään dramaattista kuitenkaan. Diagnoosi: akuutti suolistotulehdus.

Lenni sai pahoinvointilääkettä ja kipulääkettä. Nesteytys toimi ja neljän aikaan aamuyöllä Lennin olo jo koheni. Ainakin se rauhoittui nukkumaan ja niin eläinlääkäri lähetti koko porukan kotiin nukkumaan.
Ja kyllä nukuttikin!

Tämä päivä on hoidettu Lenniäistä lääkkeillä ja pikkuisilla ruoka-annoksilla.  Lennin olo on selvästi parempi ja se on jo käynyt ulkonakin. Kanyyli saadaan ottaa kohta pois, sillä nyt näyttää siltä, ettei lisänesteytykselle ole enää tarvetta.
Pitäkää peukkua, että Lenni paranee pian.



tiistai 2. elokuuta 2016

Lenni synttärisankari

 

Mahtikoira, kuningas Lenni täytti eilen upeat 11 vuotta. Juhlia vietettiin perhepiirissä.