Juu, juu, juuri niin - aivan!

Stressaaja on sanaton. Ei suinkaan hiljaa, ehei! Sitä vahinkoa ei kyllä tapahdu. Sanaton tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että sisältö puuttuu, mutta ääni kyllä kuuluu. Hermostunutta hihitystä, puhinaa, huokailua ja jälleen hihitystä.

Puhuu vähän mutta asiaa, saatetaan todeta jostain henkilöstä. Stressaaja on ominut sanonnan ja tehnyt siitä oman versionsa: puhuu vähän asiaa. Tuskin yhtään. Mistään.

Stressi iski jälleen ihan täpöllä. Ensin puhelun muodossa ja sitten sähköpostin.

Puhelu alkoi suunnilleen näin: "Täällä on sejase, hei! Soittelin sinulle sellaisella asialla, että löysin sinun Stressaajan koirablogin. Suunnittelen syksyksi radioon ohjelmasarjaa hyvinvoinnista. Yhtenä aiheena voisi olla stressi. Haluaisitko tulla juttelemaan ohjelmaan stressistä? Miltäs tämä kuulostaa?"

Ai miltäkö? Minäkö? Hih!

Päässä vilisti miljoona ajatusta kuin hedelmäpelin kuviota. Sitten ne myös pysähtyivät yksitellen, töksähtäen. Radioon? Minä? En minä osaa mitään puhua! Minä vaan kirjoitan. Voisinko vastata kysymyksiin kirjoittamalla? No hei, se on radio!

Mitä minun pitäisi puhua? Stressistä? No joo, siinä minä olen tooosi hyvä. Oikea asiantuntija. Öhöm.
Mistä tahansa voi stressata. Mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Siinä mielessä se on hyvä harrastus, että se kulkee kätevästi mukana kaikkialle. Lomalla, matkoilla, mustikkametsässä, missä vaan. Aina voi murehtia tai märehtiä menneitä, tuskailla tulevia, useimmiten olemattomia tai tahattomia, toisinaan tekaistuja, joskus jopa keksittyjä tai ihan mitä vaan. Jos siis tahtoo.

Itse asiassa stressaaja on saattanut keksiä ensimmäisenä maailmassa stressityynyn. Tyyny on ilmeisesti sitonut itseensä vuosien varrella melkoisen huolimäärän. Sen sisältämä stressi ja ahdistus alkoi salakavalasti vapautua ilmaan heti kaupunkiasuntoon saavuttaessa. Rentouttava mökkielämä hyvin nukuttuine öineen jäi siis taakse samalla kun veneen peräaallot. Ensimmäinen kaupunkiyö meni ensin painiksi pussilakanan kanssa, sillä se yritti boamaisella tavalla kietoutua nukkujan ympärille ja kuristaa viattoman uhrinsa. Ja sitten se tyyny alkoi syöttää nukkujan alitajuntaan levottomia unikuvia, työasioita ja jopa pikkupainajaisia. Hyi olkoon! Tahtoo uuden tyynyn.

Haastattelussa taitaa olla parasta lainata Semmareiden Ruohonjuuritasolla-kappaletta. Vastaus kaikkiin kysymyksiin on juu, juu, juuri niin, aivan. Ettei tarvitse jälkikäteen murehtia suusta ulos loikkinutta kokonaista sammakkoyhdyskuntaa. Vai laumaa? Kumpi se on? Äh!
Kesäpäiviä ja huolettomia veneretkiä jäävät kaipaamaan me veneilijät.

Posted with Blogsy

Pieni sieni

Piipposen harrastukset lisääntyivät tänään yhdellä. Emäntä oli eräs iltayö pongannut netissä Sienikoirakurssin ja laittoi sinne innoissaan ilmoittautumisen menemään saman tien. Mielessä siintelivät muhkeat kanttarellikuormat, joita perheenpää siirtelisi kottikärryillä autoon ja myyntiin sekä samanmoiset setelipinot. Hm, olikohan ihan realistinen ajatus.

Lauantaiaamuna klo 05.00 heräsi emäntä siihen, että Lenni on nostanut etutassunsa sängyn reunalle ja tuijotti kirkkain silmin emäntää. Jaahas, nyt on kiire, totesi emäntä ja ryntäsi avaamaan ulko-oven. Lenni ampaisi kuin raketti pihalle ja kyykistyi heti. Ja niin pölähti varpusparvi pitkin pihanurmikkoa.
Sitten takaisin nukkumaan. Juuri kun löytyi hyvä asento ja tuli tunne, että tässähän saattaisi vielä vaikka nukahtaa uudelleen, oksensi Iiro eteisen matolle. Sille ainoalle matolle, joka ei ollut vielä pesulassa. Sitten alkoi saman tien oven raapiminen. Ja niin nähtiin toinenkin varpusparvi etupihalla.

Sitten ei enää nukuttanutkaan.

Klo 9 alkavalle sienikoirakurssille raahusti silmät ristissä emäntä yksinään. Koirat jäivät parantelemaan vatsaansa kotiin.

Kurssilla oli aluksi luento-osuus. Stressaaja oli nohevana (kahvin voimalla) ja raapusti kolme sivua muistiinpanoja. Luennon jälkeen paikalla olevat koirat pääsivät harjoittelemaan kanttarellin etsimistä käytännössä. Muut ohjaajat seurasivat harjoituksia vieressä.

Kurssin ensimmäisen päivän päätyttyä ohjaaja kysyi stressaajalta, että tietääkö tämä, mitä tämä tekee kotona ennen huomista. "Jep", kuului vastaus. " Luen muistiinpanot."
Mitäs sen jälkeen?, kysyi ohjaaja.
"Annan Iironkin lukea muistiinpanot".

No, kotona tehtiin kuin tehtiinkin ohjeiden mukaan. Kanttarelli lasipurkkiin ja sitä nuuskimaan. Kun lasipurkki on kädessä, kaikki onnistuu hienosti, mutta kun purkin laittaa maahan, seuraa keilausta. Purkki on nurin alta aikayksikön. Mitäs on vuodesta toiseen jankutettu koske-käskyä...!

Synttäripäivän kunniaksi stressaaja toivoi pääsevänsä mökille saunaan. Perheenpää lämmitti saunaa ja samalla oli hyvä treenata kanttarellin etsimistä. Uskomatonta mutta totta, Iiro löysi mökin nurmikolta kanttarelleja. Aika mahtavaa! Vielä täytyisi kuitenkin treenata ilmaisua. Nimittäin kun sieni löytyi, Iiro päätti kaivaa sen ylös ihan itse.

Oh no, tästä on vielä pitkä matka kanttarellikoiraksi.

Posted with Blogsy

Päiväkirjamerkintöjä, osa 2

Tiistai 5.7.
Selvästi hyvä päivä. Aamulla kuntosalilla spinning-tunnilla Futarin ja hänen kylkimyyrynsä kanssa.
Hiki irtosi ja takapuoli hellänä. Tästä kuntoilemattomuuden suosta noustaan vielä!
Päivällä juostu hoitamassa asioita, joita ei työpäivinä ehdi hoitaa. Passikuvat haettu ja passi tilattu. Jonottaa täytyi poliisilaitoksella ja keljutti, kun vanha passi oli unohtunut kotiin. Virkailija sanoi, että ajokortti ei yksin riitä, tarvitaan kaksi muutakin korttia. Ja niitähän löytyi! Lompakossa ei muuta olekaan kuin erilaisia kortteja! (Miten niin Mustin ja Mirrin kanta-asiakaskortti ei kelpaa?)
Joululahjaksi saatu lahjakortti tuli viimein käytettyä. Tosin se oli ehtinyt mennä umpeen kesäkuun lopussa, mutta vielä se kelpasi.
Ruoanlaittoa, kahvittelua.
Etätehtävistä kaksi valmistui illan aikana. Enää kolme jäljellä. Jee! Ai niin, lopputyön johdantoluku täytyy myös raapustella loman aikana.
Sadetta, sadetta... Iltalenkki tarvottiin pururadalla. Kuin uitettuja koiria, kaikki kolme.

Keskiviikkona 6.7.
Ihana hidas aamu! Heräilyä 9 aikoihin, perheenpää käytti koirat aamulenkillä ja stressaaja nautti aamukaffeet sillä aikaa. Aika luksusta!
Uusi sohva- ja sänkymyymälä tsekattu. Ei aiheuttanut toimenpiteitä.
Ruokakaupassa.
Ruoanlaittoa. Hm, taas! Yllättävän paljon menee aikaa kyökin puolella. Avustajana Iiro.
Iltapäiväkahvittelun jälkeen taas etätehtävien työstämistä. Tehtävä nro 3 valmistui. Avustajana Iiro.
Sitten rangelle! Ämpärillinen palloja huiskittu pellolle onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti. Treeniä tarvitaan selvästi lisää.
Iltalenkillä Lenni ja Iiro. Eikä edes kastuttu. Loistavia ohituksia tuli useampia. Olisiko niin, että remmirähjä Iiro olisi jotain oppinut?

Torstai 7.7.
Golf-opetusta aamupäivällä. Iltapäivällä kierros perheenpään kanssa. Ei vieläkään tasoituskierrosta näköpiirissä, huokaus. Täytyy kuitenkin olla iloinen muutamista tosi komeista lyönneistä! Hitsi vieköön, täältä tullaan!
Loputkin etätehtävät valmistui. Jeeeee! No jaa, vielä oikoluku ja viimeistely, mutta asiat on jo paperilla.

Perjantai 8.7. (ja lauantai siinä samalla...)
Kauppareissu ja pakkausta. Mökille suuntaa hän. Siis he. Koko konkkaronkka ja revohka: perheenpää, mummi, hujoppi ja hujopin kaveri JP sekä tietenkin ressaaja ja sessu nassikkaiset. Auto oli täpösen täynnä, koirat matkusti sylissä mutta niin vaan perille päästiin.

Saunomista ja uimista sekä syömistä. Parasta kesäpuuhaa.

Yöllä aitassa alkoi säpinä. Ampiainen oli päässyt oven raosta pujahtamaan sisälle. Molemmat koirat pelkäsivät pörinää ja piiloutuivat sängyn alle. Perheenpää alkoi metsästää ampiaista kärpäslätkällä ja huiski umpimähkään sinne tänne osuen ilmeisesti lopulta myös pörisijään. Ainakin ääni vaimeni. Jossain välissä pörisijä oli kai tuikannut piikkinsä Lennin takajalkaan, sillä lauantaina huomattiin, että oikea takajalka oli hieman turvoksissa ja kuumotti. Pistokohtaan ilmeisesti sattui yöllä aika kipeästi, sillä pitkin yötä Lenni kolisteli pitkin aittaa ja vaihtoi asentoa tiuhaan. Koko yön se reppana piileskeli nurkissa eikä tullut omalle pedilleen ennen kuin aamulla. Jalka on edelleen turvoksissa mutta ei näytä onneksi aristavan. Lohdutukseksi Lenni on saanut savulohta.

Unen puutteen aiheuttama adrenaliinipiikki sai aikaan sen, että saunakamari ja saunan kuisti on putsplank.

Posted with Blogsy

Päiväkirjamerkintöjä

"Hellepäivät ovat taaksejäänyttä elämää. Säätyyppi muuttuu!"
ilmoittivat lööpit ystävällisesti jo viime viikolla, kun stressaaja laski päiviä loman alkuun. Ja toden totta! Lauantaina 2.7. oli vielä kaunista, lämmintä, jopa helteistä. Kesämökin rantasaunan remontti valmistui juuri sopivasti viikonlopuksi. Koko pitkä kevät on odotettu pesuhuoneen remontin valmistumista, eikä juhannuskaan tuntunut juhannukselta ilman rantasaunan lempeitä löylyjä ja pulahtamista Puulan raikkaaseen veteen. (Toki muuten oli ihan juhlan tuntua ilmassa: viime hetken muutoksia, hätäilyä juhlien onnistumisesta, ruokien miettimistä ja haalimista kiireellä).


Perheenpää lämmitti saunaa huolella ja samalla ihasteltiin remppamiehen siistiä työtä. Kylläpä kelpaa aloittaa loma ja muuttaa neljäksi viikoksi mökille luonnon rauhaan.
Kaunis ja rauhallinen ilta. Koko loma vielä edessä.

Kukkuu!

Sunnuntai 4.7.


Ilmatieteenlaitoksen sivuja ladattu tässä perheessä monta kymmentä kertaa. Aina sama tulos. Vaikka välillä katsoi iPadiltä ja hetken päästä puhelimesta. Sama lohduton näky. Aamupäivä pilvistä ja iltapäivällä ukkostaa ja sataa koko loppuillan.


Päivä oli erityisen tärkeä, sillä rakkaat ystävät oli kutsuttu lomanaloittajaisiin veneelle. Mutta koska ilmatieteenlaitos varoitteli punaisin kirjaimin rajusta ukonilmasta, sai Muikkunen jäädä ankkuriin.
Kuoharit ja kaffeet ehdittiin kuitenkin mökin terassilla nauttia, ennen kuin ukkonen alkoi jyristä. Sitten oli pakko siirtyä sisälle, kun yksi ystävien koirista alkoi täristä pelosta, kun myrsky jyräsi yli niemen. Loppujen lopuksi vettä ei tullut kovinkaan paljon. Kotikaupunki pääsi jälleen lööppeihin, sillä Iltasanomista luettiin illalla, että kaupungilla oli tulvinut oikein kunnolla. Vettä oli ollut kauppojen lattioilla ja kellareissa. Futari oli kesätyöpaikassaan kantanut saaveja myymälän puolelle, kun yläkerran apteekissa lainehtinut vesi valui lamppujen raoista alakerran urheilukauppaan. Huh!

Mökillä jyrinän hiljentyessä saunan lempeät löylyt (perheenpää ei taaskaan muistanut että koivuhalot ovat hemmetin tehokkaita, yli 90 astetta on vähän kipakka lämpötila) kutsuivat taas. Ja vaikka savukala jäikin sateesta johtuen haaveeksi, niin mukava oli istua ystävien kanssa ruokapöytään ja nauttia illallista pitkän kaavan mukaan sateen ropistessa kattoon.


Illalla futari ja hujoppi esittivät kotona keittiössä paidattomina hulvattomia koreografioita ja omaperäistä ääntelyä. Luultavasti ne lauloivat, englanniksi? Ihania ovat. <3


Maanantai 4.7.


Ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vasta kolme post it-lappua pöytään lätkäistynä. "En minä mitään työlistoja tee" on kuultu ennenkin ja nyt taas. Hm. Parantumaton tapaus. Mutta jospa näistä listoista ei tulisikaan tällä kertaa stressi! Oikeastaan on ihan älyttömän kiva ajatus päästä siivoamaan autotalli. ( Perheenpää on varmaan eri mieltä, kun joutuu itsekin hommiin.)  Eräs asiakas sanoi viime viikolla, että kun heittää pois tarpeetonta tavaraa, niin siivoaa samalla myös elämästään kaiken turhan pois. Juuri niin! Loistava ajatus ja hienosti sanottu. Nyt lähtee!


Ai niin! Päiväkirjamerkinnät sen vuoksi, että loma kuluu liian kuitenkin liian nopeasti eikä viimeisinä lomapäivinä kuitenkaan muista mitä kaikkea lomalla ehti tekemään. Että saisi jotenkin vangittua jokaisen ihanan hetken, eikä koskaan unohtaisi.

Posted with Blogsy