lauantai 9. tammikuuta 2016

Perhekuva

Stressaaja sai päähänsä haluta perhekuvan. Sellaisen perinteisen kuvan, missä on isä, äiti ja lapset siististi puettuna ja tukat vedellä kammattuna taaksepäin. Siinä seisotaan ryhdikkäästi rivissä ja tuijotetaan vakavana kameraan. Vanha kunnon perhepotretti siis.

Aika varattiin valokuvausliikkeeseen eräälle iltapäivälle klo 16. Pakkasta oli ulkona 28 astetta ja hiukset olivat painuneet pipon alla lyttyyn. Niitä piti pöyhiä. Neule oli kehittänyt yhdessä takinvuorin kanssa Olkiluodon ydinvoimalan vuosituotantoa vastaavan sähkövarauksen, joka siirtyi siinä pöyhiessä myös hiuksiin. Kampaamisen ansiosta lopulta kaikki karvat sojottivat ylös ja sivulle. Tarvittiin siis oikeasti vettä ennen kuin kameran eteen saattoi astella pönöttämään.

Toisin kuitenkin kävi. Stressaaja huomasi kohta istuvansa aivan kippurassa studion lattialla, varpaat vieressä kyykkivän juniorin takalistossa. Olikin muuten hyvä potkia murkkumonsterista hymy esiin.  Futari makasi lattialla pitkin pituuttaan ja perheenpää nojasi stressaajan olkapäähän niin raskaasti, ettei hyvästä ryhdistä ollut enää tietokaan tai se kävi jo pitkäkestoisesta voimaharjoituksesta. Iiro kurkki futarin jalkojen välistä ja Lenni seisoi kahdella jalalla etutassut mamin reidellä hakien tukea sekin. Hymyile siinä epämukavassa asennossa sitten.

Luit ihan oikein. Koirat pääsivät tietenkin mukaan perhekuvaan. Lenni oli jälleen kerran luotettava yhteistyökumppani ja asettui kuvattavaksi minne vain pyydettiin. Ennen kaikkea se malttoi istua paikoillaan kuvaamisen ajan tosi hienosti.
Iiro taas... Joo, tietäähän sen. Ei ole Iippo Piipponen luotu paikallaanolijaksi. Joten Iiro oli valokuvissa oikealla,
vasemmalla,
jalkojen välissä,
sylissä,
kaikkien takana,
kaikkien edessä (tietysti takapuoli kameraan päin),
välillä eteisessä,
välillä studion nurkassa
ja välillä kuvaajan jaloissa.
Voi elämä niitä kuvia!
Iiron ja Lennin ansiosta vältyttiin yhdeltä jäykältä perhepotretilta.

Stressaaja odottaa kauhunsekaisin tuntein koekuvia ja laskua. Periiköhän kuvaaja jotain riekaleiksi menneistä hermoista?

Selfie


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Pakolaiskriisi ja vähän muutakin

Uuden vuoden yöstä selvittiin tänä vuonna kohtuullisen hyvin. Turvapaikanhakijoita oli jonossa kaksi; Lenni haki turvapaikkaa sängyn alta ja Iiro mamin kainalosta. Turvapaikat myönnettiin ilman sen kummempia poliisin, tulkkien tai muidenkaan ammattiauttajien apua. Turvapaikanhakijoille kelpasi talon tarjoama muona varsin hyvin eikä mielenosoituksia näkynyt keittiön suunnalla. Talon ulkopuolella oli mikälie-pakolaisvastainen selkkaus, jossa paukkeesta päätellen ammuttiin myös järeämmilläkin aseilla. Polttopulloja ei onneksi viskottu kohti pakolaisten majapaikkaa.

Sn verran elintasopakolaisten verta taitaa Lennissä ja Iirossa olla, että vanha kuljetuskalusto ei enää kelvannutkaan vaan meni vuodenvaihteessa uusiksi. Kyllä nämä pakolaiset tulevat kalliiksi! Mamin pikkuautoon oli hankala saada kahta häkkiä mahtumaan eikä niillle ollut itseasiassa mitään muuta paikkaa kuin takapenkki. Siitä syystä auto oli aina likainen, hiekkainen, kurainen ja karvainen sekä takapenkiltä löytyi puolet metsän risuista ja neulasista. Nyt se koko revohka mahtuu niin nätisti uuden ajoneuvon perään että ai jai! Se sitten on kiva ajatus, että takapenkille pääsee ihmiset ihan oikeasti istumaan. Vau!

Anna jo se namu!