Stressitön stressaaja

Blogista on ilmeisesti ollut apua, sillä stressaaja on menettänyt otteensa. Stressi on kadonnut. Förbi. Haihtunut. Hävinnyt taivaan tuuliin. Joten blogikin on jäänyt sitten vähän huonolle hoidolle.

Mutta kyllä se stressi sieltä vielä herää, sillä TITTIDII! Kesä tulee!

Viime viikonloppuna alkoi Iiro Iipposen kisakausi. Treenaaminen on jäänyt aika vähiin ja Iiro onkin keskittynyt lähinnä karvan kasvatteluun ja karvojen ripotteluun ympäri asuntoa. Ei sellaista paikkaa olekaan, mistä ei Iipon karvaa löytyisi... Tänä kesänä pitäisi sitten pystyä siihen, mihin ei koko talvena ole kyetty: huolelliseen ohjaukseen, oikea-aikaisiin valsseihin, rytmitykseen jne jne. Ensimmäiset kerrat talven jälkeen ulkokentällä ja hiekka-alustalla ovat olleet yhtä tuskaa. "Hyh, hiekkaa varpaissa, ikävää!" tuumailee Iiro. "Kääk, esteitä!", sanoo stressaaja. No, ekat kisat meni kuitenkin yllättävän hyvin. Nolla tuli että pätkähti! Se oli kolmas nolla ja SERT kainalossa tultiin kotiin. Iiro on nyt kolmosluokkalainen. Jei! Mutta nyt sitä sitten jännitetään kisoja jatkossa entistäkin enemmän, onhan kuninkuusluokan radat tunnetusti vaikeita.

Minä ja mun palkinnot. Namut hävisi johonkin, joten niitä ei näy kuvassa. 

Kisojen aiheuttaman jännityksen lisäksi lievää paniikkia aiheuttaa lähestyvät ylioppilasjuhlat.

Työlista on jo pitkä, mutta ei vielä läheskään kattava.

Ensimmäinen valmistelu on jo tehty, nimittäin pakastimen sulatus. Perheenpäälle on annettu tiukka ukaasi siivota vaatehuone.
Perheessä on selvästi otettu oppia Marttojen ohjeesta kaappien siivoamisesta.
Näyttää siltä, että ylioppilasjuhliin tulevat vieraat joutuvat joko pakastimeen tai vaatehuoneeseen.
Niin että tervetuloa meille! Jos uskallat.

Posted with Blogsy