Mindfulnessia

Voi tättärää tätä päätä! Kun mielessä pyörii vain yksi ajatus, jatkuvasti, loputtomasti ja kenties ikuisesti, eikä se anna rauhaa, niin lienee mindfulnessin paikka. Jos stressaaja olisi mies, niin lukijat saattaisivat tehdä nopeita johtopäätöksiä. Niinpä niin, miehet ajattelevat vain sitä yhtä. ;-)
Kuulemma.

Mutta mikä saa naisen samaan tilaan? Ei siis ajattelemaan vain "sitä yhtä" vaan pääkopan, ajatukset ja samalla myös sisuskalut totaalijumiin. Siis pohtimaan ja pyörittelemään samaa (ikävää) asiaa loputtomiin. Pakkomielle, fiksaatio vai hulluus? Selvää on, ettei moisesta voi seurata mitään hyvää. Yhteen asiaan takertuminen ei johda mihinkään, sen pohtiminen aiheuttaa pelkästään päänsärkyä ja pahaa mieltä. Silloin se pitäisi älytä lopettaa. Stressaaja kannattaa ehdottomasti totaalista pääkopan tyhjentämistä. Tavoitteeksi on siis otettava mindfulnessin sijasta mind-emptiness!

Ja millähän siihen euforiseen tilaan pääsisi? Ollapa koira. Tähän pääkoppaan ei huolet mahdu.

Onneksi horoskooppi sentään lupaa parempaa. Jes! (Ja niihin voi tunnetusti luottaa.)

Posted with Blogsy

Mielenrauhaa

Nyt tulee tunnustus. Bisnesnainen on aloittanut vaivihkaa joogan. Vaivihkaa siksi, että eihän sitä kehtaa kaikille julistaa, jos homma vaikka menee puihin. Parasta on siis pitää matalaa profiilia ainakin alkuun.

Stressissä rypevään bisnesnaiseen kolahti joogakoulun kotisivujen teksti: "Joogaharjoitukseen sisältyy aina vaikuttavaa ja nykyhetkeen juurruttavaa läsnäoloharjoitusta. Eläminen tässä hetkessä, siis ainoassa mitä meillä koskaan onkaan, on elämää suuresti helpottava ja sisäistä iloa ja rauhaa lisäävä kokemus." Siinä se. Viisaus, joka kai pitäisi tatuoida jokaikisen ihmisen napaan, koska suurin osa porukasta tuijottaa juuri sitä.

Stressaajan mielestä paras asana eli asento on savasana (= kuolleen miehen asana). Perustelut: sopivan rankkaa lihastyötä.

Iirokin joogaa. Kuolleen miehen asana (vai onkohan se kuolleen koiran?) Iiron versiona:

Alas päin katsova koira eli adho mukha asana.

Kyllä Iiro on taitava joogi!

Posted with Blogsy

Stressaaja is back

Pitihän se arvata, että stressaajan onni kestää yhtä kauan kuin maku hedelmäpurkassa. Tasan viisi minuuttia. Nyt sitten palataan normisettiin: stressiin ja ahdistukseen, lievään paniikkiin ja paniikin aiheuttamaan pahoinvointiin. Jes! Tästä se taas lähtee! Tuttu ja turvallinen olo on tullut takaisin.

Maailman Voittajaan valmistautuminen taisi olla stressaajan toistaiseksi pitkäkestoisin stressin aihe. Nyt saatetaan saada uusi ennätys.

Nimittäin ensi keväänä vietetään juniorin ylioppilasjuhlia. Siinä sitä riittää stressattavaa yhdeksäksi kuukaudeksi! Ensimmäisenä on käsiteltävä ilmiö nimeltä ikäkriisi. Ei ole nimittäin mahdollista, että stressaajalla on sen ikäinen lapsi. Ei auta, vaikka kuinka uskottelee olleensa lapsimorsian ja menneensä naimisiin alaikäisenä presidentin luvalla. Silti yhtälö kaksikymmentäviisivuotiaasta stressaajasta ja 19-vuotiaasta pojasta on mahdoton. Voi pahus! Että tällaisenkin källin elämä on järjestänyt! Salakavala inhottava juoni, sanoo stressaaja. Kun on järkeä päässä yhtä paljon kuin kikattavalla teinitytöllä, kroppa joogan ansiosta kuin kaksikymppisellä (lue: kahdeksankymppisellä), niin kyseessä täytyy olla vain elämän järjestämä ikävä jäynä.

Mutta sitten se toinen stressin aihe. Piha. Jotta toukokuussa voidaan juhlia, täytyy piha saada juhlakuntoon. Se on niin iso urakka, että se täytyy aloittaa jo syksyllä. Kukkapenkit menee uusiksi, pensaiden alustat on kitkettävä jo syksyllä, laattojen välit on putsattava jne. jne.

Urakkaa eivä helpota yhtään saakutin myyrät! Multakasa ilmestyy yön aikana ja kun sen käy nuijimassa alas, toinen kasa ilmestyy siihen viereen. Voi per..honen! Tässä kohtaa voi kuvitella lasten piirretyistä sen kohdan missä Aku tai muu antisankari hakkaa jättikokoisella nuijalla myyrän kolosta pilkistävää päätä, vain huomatakseen, että myyrän pää pilkistää jo seuraavasta kolosta. Pam! Pam! Pam! Mäiske kuuluu stressaajan pihasta. Päivän inhokkilista on seuraavanlainen: 1. Hämähäkit, 2. Hiiret, myyrät ja muut jyrsijät 3. Peili (kts. kohta ikäkriisi)

Urbaaneista rottakoiristakaan ei ole apua.

Ai jaa, Iirolla onkin ihan omat keinot!

Posted with Blogsy

Onnellinen stressaaja

Japadapaduu! Lenkit on tehty viime päivinä melkein tanssiaskelin, sillä kun sydän laulaa, niin jalat vievät.
Stressaajalla on Maailman Vastustamattomimmat koirat. Ehkei ihan Voittajia sentään, ellei Kotipihan Voittaja -titteliä lasketa, mutta taatusti excellenttejä elikoita. Ja stressaaja niin rrrrrrrakastaaa niitä, omia pikkuisia partanaamojaan.

Maailman Voittajassa siis käytiin ja hyvillä mielin tultiin kotiin. Ensinnäkin stressaaja ja auto säilyivät reissussa ehjinä. Malja sille!
Ehdittiin myös ajoissa paikalle ja saatiin koiruuksille tehtyä vielä viime hetken silaus ennen kehään menoa. Skål!
Varsinainen ihme oli se, että Iiro-ipana, joka jokaikisessä näyttelyharjoituksessa heittäytyi kumikanamaiseksi lötköpötköksi, oli kehässä kuin Koirarodut-kirjasta napattuna, upeasti ja jämäkkänä, kuin ihkaoikea snautseri. Wau! Prosit!

Ja ne arvostelut! Sydämet pyörivät silmissä kuin hedelmäpelin kuviot... Oi!
Iiron paperissa lukee näin: "Excellent type. Excellent size and proportions. Very nice head. Ears could be better. Could be better angulated in front. Very good movement. Excellent coat texture and colour."
Tuloksena siis valioluokassa erinomainen. Kippis!

Lennin todistus on hyvää kasin tasoa, tai melkein ysin. "Very good in type. Needs bit more body. Excellent in expression. Ears a bit wide. Sufficient forechest. Strong, level top line. Good tailset. Love the colour. Very good mover. " Niin siinä lukee. Eiköhän oteta sille...

Onnesta humaltunut stressaaja hoilottaa hei me lennetään kattoon, ei nähdä enää mitään...
...olen onnnneelllinneeeen!

Posted with Blogsy

Kyllä lomallakin voi stressata

Tosistressaajan erottaa ns. tavisstressaajasta asenne. Ei ole nimittäin sellaista päivää, etteikö jotain stressin aihetta löydy. Otetaanpa muutama esimerkki.

Stressaajalla on neljän viikon kesäloma. Niin, VAIN neljä viikkoa. Jo ensimmäisellä viikolla on syytä muistaa, että se on niin lyhyt loma, että käytännössä se on oikeastaan jo ohi. Turha alkaa nauttia mistään. Eihän siinä tule kuin paha mieli.

Sammakot ovat stressaajan ykkösmurheenkryyni. Kun stressaaja hipsii iltayöstä kohti ulkohuussia, niin niitä penteleitä vaanii joka puolella. Iiiiiiiiiik-kirkaisujen perusteella perhe pysyy hyvin selvillä sammakkokannan tiheydestä tontilla. Keskimäärin kolmen sammakon reissuja tulee tehtyä.

Ja kun stressaaja lähtee viettämään upeaa hellepäivää keskellä järveä sijaitsevalle saarelle, niin eikös yksi pirulainen ole sielläkin valmiudessa.

Veneily olisi hauska harrastus, ellei se olisi niin kauhean pelottavaa. Siellä on nimittäin kiviä veden alla. On. Oikeasti. Paljon.
Kiviin ei voi osua, jos pysyy venereitillä, sanoo viisas ja kokenut kippari-perheenpää. Siellä on kivet ja karikot merkitty reimareilla. Ja karttaan on myös merkitty pinnan yläpuolella olevat kivet, pinnan tasossa olevat ja pinnan alapuolella piileskelevät kivet. Jos siis uskoo karttaa ja reimareita, niin mitään vaaraa ei pitäisi olla.
Siis pitäisi -
Entäs jos sillä hemmolla, joka reittiä oli merkkaamassa, sattuikin olemaan huono päivä? Jos sitä ei vaan sillä hetkellä jaksaneet kivet kiinnostaa? Tai entä jos se ajattelikin tekevänsä pientä jäynää? Tai jos ne kivet vaikka vaihtaa paikkaa?
Ei voi olla varma! Ei voi luottaa. Todellinen stressin paikka!
Puhumattakaan siitä, että kippari paljasti ajelevansa ihan muita kuin merkittyjä venereittejä...

Posted with Blogsy