Kisatunnelmia Sleeppareiden tyyliin

Oli kesä oli kisa

Oli kesakisa, kisa, kisa

Oli kesäkisa, kisa, kisa

Oli iltakisa, makeen tuntuinen.

Oli kesä oli kisa

Oli kisakesä, kesä, kesä

Oli kisakesä, kesä, kesä

Oli kisailta pilvipoutainen.

Oli kesä oli kisa

Tuli paha rata, kesä, kisa

Paha, paha mutka, vauhti hyyty, vauhti hyyty

Pahaan, pahaan mutkaan pääkoppa laukesi

Oli nolo, oli hiki, 

Meni huti, rata, hiki

Meni muisti, meni rata, ohi

Meikä vähin äänin liukeni.

Että semmoista.

Suhteellisuusteoria

Kun elämässä tapahtuu oikeasti isoja asioita, niin alkaa vähitellen tajuta, että omat murheet ja stressin aiheet ovat varsin mitättömiä.
"- Koirilla on liian pitkät kynnet. Hui kauhistus! Missä välissä ehtisi nekin leikata?"
Mitähän jos ottais sakset ja leikkais ne?
"- Ehtiiköhän koirien karva kasvaa elokuun alkuun? Entäs jos ei päästä näyttelyyn?"
No, sitten ei mennä. Säästyy rahat ja hermot.
"- Nurkissa pyörii tsiljoona villakoiraa."
So what! Vielä mahtuu.
"- Talviverhot roikkuu ikkunoissa vielä juhannusviikolla."
Entäs sitten? Kun perheeseen kuuluu vain miespuolisia jäseniä, niin ne ei taatusti vaivaa ketään muuta kuin stressaajaa. Ja stressaaja ei ole juhannuksena kotona, joten sielläpähän roikkuvat!

Niin pieniä ovat nämä murheet ja stressin aiheet. Kaikki on niin suhteellista. Kuten mukava asento. Tässä Lennin käsitys mukavasta asennosta.

Posted with Blogsy

Liika sosiaalisuus on pahasta

Mitä lähempänä viikonloppu on, sitä sitä todennäköisemmin hymy hyytyy. Ei viikonlopuissa mitään vikaa ole, päinvastoin.
Se nyt vaan on niin, että yltiösosiaalinen bisnesnainenkin,  eli siis ihminen, väsyy puheeseen, hymyilyyn ja ihmisiin.
On niin ihanaa illalla uppoutua sohvan pehmoiseen syliin, varpaat haudattuna sohvatyynyjen uumeniin ja vajota luolamiestasolle. Tai koiran tasolle.
Murahdus, jos joku lähestyy.
Kulmakarvojen alta tarkkailua: näkyykö ruokaa?
Paikka sohvan nurkassa, oma reviiri, on kuin taivasosuus tai makoisa luu, sitä pitää puolustaa viimeiseen asti.
Onko nyt oikeasti vasta tiistai???