Viikko ilman koiria

Terveiset Rukalta!
Viikko ilman koiria on kidutusta tai ainakin hyvin outoa. Ainahan ne pyörii jaloissa tai ovat kerjäämässä rapsutuksia. Lomalla näköjään joutuu nostamaan itse lattialle pudonneet ruoatkin.
Rakkaat karvakuonot eivät päässeet lomalle mukaan, sillä vuokramökkiin on ankarasti kielletty viemästä koiria. Niinpä mamin mussukat pääsivät tuttuun koirahotelliin.

Viikon aikana bisnesnainen on karistanut kaikki työajatukset Kuusamon metsiin ja karuille soille. Aika mukavaa tyhjentää päänsä ja olla ihan empty head. Siinä sitä vain lykkii eteenpäin latua pitkin, keskittyen pelkästään hiihdon rytmiin. Potku, työntö, potku työntö. Maisema vilistää silmissä.

No joo, myönnetään. Tuo viimeinen oli liioittelua. Ähellystähän se on ja kovin verkkaista etenemistä, mutta niin rentouttavaa.
Paitsi ne perhanan ohitukset.
Taas joku toppatakkinen on kammennut itsensä ladulle, takki auki ja höyryten, ja tukkii koko ladun.
Ja pitikö ne lapsukaiset tuoda just tälle ladulle harjoittelemaan?
Turistia on kuin pipoa (heh, tosiaankin) niin, ettei meinaa sekaan mahtua. Vaihtoehtoina on jäädä jonon hännille lyllertämään tai hiihtää rivakasti ohi.

Viideskymmenes ohitus ja verenmaku suussa. Jos ohittaa, ei voi jäädä ohitettavien eteen, vaan pitää ottaa vähän reilumpi etumatka. Spurttailun lopputulos on se, että kädet tuntuvat muuttuneen ykskaks Mikki Hiiren narukäsiksi ja reidet ilmoittavat, että paukut on loppu. Happi ei riitä, naama punoittaa ja silmät tuntuvat pullistuvan ulos päästä. Onpa rentouttavaa!

Mökissä otetaan doping käyttöön. Suklaata ja magnesiumia.
Poika ilmoittaa koko seurueelle, että äiti syö KOIRIEN magnesiumia. Piti korjata, että kyllä se on ihan ihmisille tarkoitettu ja apteekista ostettu. Lenni ja Iiro syö ihmisten magnesiumia. Nekin "douppaa".

Mikään ei ole stressaavampaa kuin loma

Se alkaa jo viikkoa ennen lomaa.
Stressaaja laatii listoja täyttäpäätä.
Tarvitaan pyykinpesulista, missä järjestyksessä pyykit pestään, niin että kaikki tarvittava on varmasti perjantai-iltana puhtaana ja viikattuna.
Tarvitaan työlista, mitä minäkin iltana tapahtuu. Valmistelujen täytyy jakautua useammalle illalle ettei tule stressi.
Ruokapuolesta täytyy tehdä lista. Stressaaja tekee ainakin osan lomaruoista etukäteen, että lomalla saa sitten huilata, kun on edellisen viikon raatanut keittiössä.

Koirien ruoat täytyy tehdä myös etukäteen. Yhtenä iltana paljon jos...
riisiä ois.. Todellakin, todellakin, todellakin!
Riisiä keitetään kattilallinen, jäähdytetään ja puristetaan desimitan avulla pieniksi sieviksi kakuiksi tarjottimen päälle ja laitetaan pakkaseen jäätymään. Perfektionisti laittaa ne vieläpä suoriin riveihin.
Raaka, jäinen jauheliha sahataan sopiviksi paloiksi ja sitten keitetään kasvikset al dente. Kaikki kolme komponenttia laitetaan sitten annospusseihin höysteiden kera. Voila!

Koiranruokatehtailijaa leikkiminen on niin kauan kivaa, kun saha toimii. Sitten, kun se on tukossa ja puoliso sanoo, että olisit ostanut rautasahan, alkaa hatuttaa.

Ja sitten ne muut listat:
-  Mitä pakataan mukaan
- Mitä ei pakata mukaan
- Ehdottomasti muistettavat asiat, kuten lääkekaapin täydentäminen Buranalla ja kylmägeelillä, urheiluteipillä ja magnesiumilla. Mitä vielä?
- Muut etukäteen hankittavat asiat kuten monot, sauvat ja muut pieneksi jääneet varusteet. Pitää muistaa etsiä välifleece.
- Hitsi, jokin lista unohtui.
- Lisättävä must do-listalle, että muistaa käydä listat läpi ja yrittää muistaa mihin laittoi sen listan, jossa oli ne tärkeät jutut.

Jos tästä kaikesta selviää kutakuinkin tervejärkisenä, niin on kyllä lomansa ansainnut. Eläköön lepo!

Ps. Stressaaja pesi juuri vuokramökin uunin.

Autokuumetta

Bisnesnaisella on autokuume. Pitäisi saada vähän isompi kärry. Vähän uudempi ja tyylikkäämpi. Korkea maavara pitää olla ehdottomasti, että pääsee kaikkia pikkuisia mökkiteitä ajelemaan.
Pitäisiköhän harkita ihan nelivetoa? Ettei jäisi talvella lumihankeen? Ja koirien häkit pitää mahtua kunnolla. "Eli se peräaukko pitää olla sitten tarpeeksi iso", selitti bisnesnainen perheelleen.
Sääliviä katseita.
"Äiti, älä mene yksin sinne autokauppaan."

Ulkonäköpaineita

Ei riitä, että laittaa hiukset, meikkaa silmät (jos löytää ne, hiukan on ollut aamulla turvotusta) ja valkkaa suhtkoht edustuskelpoiset vaatteet niskaansa kun lähtee töihin. Ei alkuunkaan! Koska kaikentietävä netti kertoo, että sellaiseen ihmiseen luotetaan enemmän, joka käyttää meikkivoidetta. Juu, tämäkin on siis tutkittu! Ihon värin tasaisuus vaikuttaa siihen, kuinka luotettavana henkilöä pidetään.

Mutta sitten nämä karvakuonot. Härregyyd! Parta takussa, koristekarvat jaloissa takussa, rintakarvat takussa. Karmea pissanhaju leijuu metrin päässä. On taas käyty merkkamassa sama pylväs kuin sata muutakin koiraa. Eihän näitä kehtaa viedä julkiselle paikalle! Tai edes treenihallille.
Näitä sessuja ei ole pesty, saati värjätty. Ei käy käppänä olkalaukkuun eikä asusteeksi.

Kuka kampaisi minun partani?

Minun partaan et sitten koske!

Päivän ajatus

Pillifarkut ja pitkät kalsarit - siinäpä loistava yhdistelmä!
Juuri kun ne on saanut hivutettua jalkaan, tulee pissihätä.
Prr...

Pessimisti ei pety

Taas on stressikäyrä huipussaan.
Joka puolella koiria kaatuu kennelyskän takia sairasvuoteelle. Treeniryhmässä on paikalla kaksi koiraa ohjaajineen, vierailevien valmentajien ryhmisssä on aukkoja kuin ekaluokkalaisen hammaskalustossa.
Meillä mokoma virus ei ole vielä käynyt.
Stressaajan päässä soi pahaenteinen hiljaisuus... VIELÄ!
Nyt jos Iiro sairastuu, niin varoaika on ensimmäisestä oireettomasta päivästä kaksi viikkoa. Eli Iiro olisi kunnossa juuri hiihtolomaa edeltävällä viikolla.
Kennelyskän itämisaika on myös sama kaksi viikkoa. Eli juuri sopivasti ehtii Lennikin tähän tautiin mukaan.
Sairaita koiria ei voi eläinhotelliin viedä, joten jonkun on jäätävä kotiin hoitamaan niitä.
Hiihtolomalle taitaa lähteä puoliso, pojat ja mummi.
Joku jumittaa kotona ja pesee keittiön kaapit, kylppärin ja kodinhoitohuoneen sekä järjestelee autotallin. Ja jos se ei vielä aiheuta kunnon angstia, niin sitten järjestellään naapurinkin autotalli.

Iiro ei stressaa.

Stressaajan muisti on hyvä mutta lyhyt

Lauantaina Iiro oli Pete Huotarin agilityvalmennuksessa. Rata oli viimeisen päälle vaativa, 31 estettä ja täynnä kaikenlaisia kummallisia ohjauskuvioita. Jo alku oli pelottava, sillä siinä oli kolme hyppyä mukavasti sijoitettuna, ei suinkaan suoraan peräkkäin vaan hiukan vinosti. Näin:
                           
                                                                    1.      ______


                                                                  2.    ______


                                                                                  3.     ______

Iiro napotti lähdössä paikallaan, merkkaus kakkoselle ja  kun sitten odottamaan kolmoshypyn taakse. Käsky ja lähtölupa. Iiro meni kuin  unelma! Kakkoshyppyä piti kuitenkin jännittää niin kovasti, että sitten tapahtui kauheita:  neljäs ja viides este unohtuivat. Pete totesi, että kyllä viisi estettä pitää muistaa....  Noloa!

Mutta minkä sille voi, että stressitilanteessa mielessä oleva kristallinkirkas kuva tavoitellusta liikesarjasta sumentuu, jokin alien ryömii ruumiiseen, ottaa vallan ja panee heiluttamaan käsiä ja jalkoja ihan ihme suuntiin.

http://youtu.be/dYKPIWgPhj8